Opiskelen Kairon Instituutissa tunnetaideterapiaa. Lue lisää tästä: https://kairon.fi/koulutusalueet/taideterapia/
Tunnemaalausryhmä
Tunnemaalausryhmässä ollaan ilman arvostelua, neuvoja ja ratkaisua. Kuunnellaan toisia empaattisesti ja ymmärtäväisesti. Kun saa toisilta suvaitsevaisuutta, voi olla itsekin aidosti suvaitsevainen. Jokaisen tunnetta kunnioitetaan – ei pyyhitä pois tai mitätöidä. Luottamusta siitä, että tulee hyväksytyksi ja ymmärretyksi kaikkine tunteineen.
Tunnemaalausryhmässä ei toimita järjellä eikä tehdä taidetta – tämä ei ole suoritus vaan maalataan oma kehossa oleva tunne paperille. Tunteiden puolella(verraten järki) on hyvää tahtoa, intuitiota ja empatiaa, ei tietoa – ei tietämisen tila. Tunteita koetaan uudelleen.
Työstä kertoo aina ensin sen tekijä. Puhutaan omista esiin nousevista tunteista. Kerrotaan juuri se, mitä sillä hetkellä tulee mieleen. Omasta elämästä ei tarvitse pitää esitelmää.
Tunneryhmässä kukaan ei ole terapeutti eikä terapoi toisia. Ongelmia ei ratkaista. Jokaine on oman elämänsä asiantuntija. Toisen työstä ei anneta tulkintoja eikä sitä selitetä. Mitä sinä näet – saa kertoa. Kysymyksiä saa esittää, mutta niihin ei välttämättä saa vastausta.
Jokaiselle annetaan mahdollisuus itse oivaltaa maalauksen sanoma. Työn tekijä itse voi ymmärtää ja tulkita työtään. Toisen työ on katsojan omien tunteiden peili – toisen työstä puhutaan ikään kuin se olisi oma työ – omasta näkökulmasta, ei analysoida toista. Luotetaan siihen, että jokainen osaa ratkaista omat ongelmansa, kun aika on siihen sopiva.
Jokainen osallistuu vuorollaan jakamiseen. Aina toisen työ ei herätä tarvetta jakaa.
Empatia toisen ajatuksia ja työtä kohtaan – ymmärretään toisen tunnetta. Empatiaa on: olla mukana tunteessa ilman tekoja ja selittelyä pois. Sympatiaa ei tarvita (sääli, voivoittelu, liika myötäeläminen, neg tunteiden vahvistaminen). Anna oman ja toisen itkun tulla, jos se on tarpeellista. Kaikki tunteet on sallittuja ja niitä voi ilmaista.
Peilaus –> kun puhutaan toisten maalauksista, niistä puhutaan omien kokemusten ja tunteiden kautta. Jokainen voi tietää ja tuntea vain omista tunteistaan. Kun näkee toisen työssä jotain, se on aina oma tunne ei maalauksen tekijän – tunne voi toki olla myös sama. Peilaus on oivalluksien ja tunteiden jakamista. Tapahtuneen hyväksyminen ja anteeksi anto helpottaa, kun sitä voi ryhmässä jakaa ja peilata. Peilauksessa peilataan ja ollaan peilinä toisille. Peilaus voi nostaa rajujakin tunteita. Peilauksia löytyy kehon kielestä, toisen puheesta ja tavoista reagoida puheeseen.
Ohjaaja puuttuu ryhmän toimintaan mahdollisimman vähän. Ohjaaja voi keskeyttää ryhmän ja antaa hiljaisille puheenvuoron. Ohjaaja on ryhmän jäsen ja maalaa ryhmän mukana. Ohjaaja auttaa ja neuvoo tarvittaessa ja seuraa ryhmän toimintaa. Ohjaajalta saa aina kysyä mieltä askarruttavista asioista.
Tunneprosessi jatkuu ryhmän kokoontumisen jälkeen esim. kotimatkalla, illalla kotona, seuraavina päivinä tai unissa.
Kaikilla ryhmässä olijoilla on salassapito- ja vaitiolovelvollisuus toisten ryhmäläisten asioista. Kukaan ei kerro kuulemiaan asioita ulkopuolisille. Omista kokemuksistaan ryhmässä saa kertoa ja niitä on hyvä jakaa eteenpäin läheisille ja tutuille. Ryhmän ulkopuolella ei kerrota eteenpäin, ketä muita ryhmässä oli ja mitä he ovat maalanneet, kertoneet ja jakaneet.
Tämän ryhmä ja tilan ulkopuolella ei puhuta toiselle ryhmäläiselle hänen maalauksistaan ja prosesseistaan. Jos haluat puhua tässä ryhmässä olevan henkilön kanssa hänen työstään tämän ryhmän ulkopuolella, sinun täytyy kysyä häneltä lupa –> onko hän valmis ja haluaako hän puhua ja jakaa maalauksien herättämistä tunteista sinun kanssasi kahdestaan.
Tunteita ei voi vähätellä, arvioida, vertailla tai mitata – jokaisella on henkilökohtainen oma kipuraja – tunne tuntuu juuri niin vähän tai paljon, kun se tuntuu.